Hölmö olkatoppaus. “HMFIC”. Head Mother Fucker In Charge.

Kid B pyöritti päätään ja katsoi kattoon hymyillen epäuskoisen huvittuneena. Oli toi äijä välillä vähän korni, mut saatana kun sen innostus oli tarttuvaa!

”Setä järkkää meille kyydin. Pioneerien uudet ajat koittaa, siel on monta solaria tienattavana!”, Italo huusi silmät loistaen.

Aegir, vuosikymmeniä sitten sodan jalkoihin unohtunut vesiplaneetan siirtokuntaprojekti, on nousemassa jaloilleen uuden mineraaliesiintymän myötä. Paronin kellarilaajennuksen yhteydessä löytyi jalokivisuoni.

Revontulikivet, tieteellisesti ja esteettisesti arvokkaat, vihreän sävyistä valoa lainehtivat ihmeelliset jalokivet. Niistä olivat valmiita maksamaan niin fysiikkalaboratoriot kuin varakkaat pröystäilijätkin.

Italon setä Ronaldo oli mestarin töissä erämaiden kaivosfirmalla, Sharpe Co.:lla. Hän tarvitsi miehistöjä planeetalle ja sen ympäristöön, erilaisiin tehtäviin. Liksa oli kova, ja vähintään puolet hoidettavissa pimeänä.

Kultaryntäyksen alkutahdit kuuluivat Kidin korvissa, voisiko tämä olla se? Se yksi iso tsäänssi elämässä.

Fiona selaili Sekhmetin salmen tärkeimmän tiedetapahtuman, Kiabi-yliopiston viisvuotiskonferenssin puhujalistaa. Tohtori Silvia Bragan tutkimusryhmän kehomieltä manipuloivat nanobotit vaikuttivat käänteentekeviltä, sitä ei parannut missata.

Mikä olisi todennäköisyys että revontulikivillä oli jotain parantavaa vaikutusta kanavoitavaksi ihmisiin? Tai eläimiin. Tai johonkin elolliseen, jollain muulla tavalla? Mikäli ne olisivat terveydelle vaarallisia, olisi se arvokasta tietoa.

Huhuja hän oli kuullut. Tieteellisen läpimurron kanssa voisi päästä myöhäisenä lisäpuhujana mukaan. Miksei ainakin yrittää?

Hän katseli planeetan sinistä pintaa monitorin syötteestä. Aegir, sinäkö se oot?

Hector läikytti kahvia syliinsä kun asema tärähti.

Mitä vitun vittua nyt taas? Hän oli nukkunut huonosti, kuten yleensä, ja pinna oli kireällä. Aseman kognitiivisesti paranneltu simpanssi Apsi oli pyörinyt ilmastointikanavissa taas koko yön.

Hector oli pestautunut Sharpen kaivoskuskiksi ja körötellyt vanhalla koslalla monta viikkoa planeettakuntien läpi. Planeetan pinnalle vievä sukkula oli myöhässä, ja kolmas laiha mutta kitkerä kahvikuppi menossa.

Hälytysvalot pärähtivät soimaan halki avaruusaseman.

”Kiertoradan korkeus laskussa. Rakenteellisesti kriittinen piste ilmakehässä saavutetaan noin kolmen tunnin kuluttua. Pysykää rauhallisina ja evakuoikaa asema.”