Maihinnousualus nousi ylemmäs, välttäen viidakkoravun epätoivoisen raivokkaan huiskaisun. Kolmemetrinen otus, osittain sokea ja hapon haavoittama.

Hyvin mielenkiintoinen yksilö, tohtori Dutch Harper tuumi. Suorastaan majesteettinen. Olisipa ollut aikaa tutkia sitä kaikessa rauhassa! Onneksi edes tämä kissankokoinen kaveri mahtui mukaan, vaahtoon pakattuna ja säilytysputkeen teljettynä.

Hän pohti hetkeä, jolloin jääkäri Pedron kaulasta oli alkanut kuoriutua valtava rapu. Hänen sykkeensä oli ehtinyt tasaantua, mutta adrenaliinihyöky oli elävänä Harperin mielessä.

Hän oli todistanut jotain sellaista, mitä kukaan ihminen tämän planeetan ulkopuolella ei ollut ennen nähnyt. Mikä suurenmoinen näky, kaikessa brutaaliudessaan!

Hän mietti nukutusnuolta, joka oli singahtanut kuin kohtalon ohjaamana otusta suoraan silmään, ajaen sen pakosalle ahtaasta käytävästä ja todennäköisesti pelastaen useamman retkikunnan osallistujan hengen.

Harper kokeili kädellään povitaskunsa teflon-pulloja, jotka oli täytetty fluorivetyhapolla. Vielä muutama jäljellä, hyvä juttu.

Mikäköhän tilanne Haikara-asemalla oli? Löytyisikö tohtori Edem sieltä? Ennen kaikkea, mitä heidän mukanaan kulkeva Omnicoren edustaja tiesi tämän planeetan tapahtumista?

Julian M. katseli ulos aluksen ikkunasta kun se lensi tukikohta Gretan yli. Hän katseli kuoppaa, jota muodonmuutoksen kokenut epäonninen mosuri oli tuntia aiemmin kaivanut.

Yleensä Julian teki mitä työnantaja tehtävänannossa osoitti eikä kysellyt turhia. Nyt hänestä tuntui, että vaarallisen työn lisä ei kattanut tämän keikan riskejä. Kaikenlaisia hasardeja eteen oli tullut, mutta ei tällaista ravunsyöttikeikkaa.

Hän piteli Gretan räjähteitä kontrolloivaa laukaisinta kädessään. Paljonkohan Omnicore olisi valmis maksamaan hänen hiljaisuudestaan, ja ylitöiden suorittamisesta loppuun saakka? Ehkä tarpeeksi, että Fortuna Novalta löytyisi tila omalle työpajalle.

Hans Koechner, Executive Decisions -konsulttiyrityksen turvallisuustiimin ryhmänjohtaja, tarkasteli pulssikivääriä kädessään. Nämä ammukset menevät tukikohdan seinästä läpi, mutta eivät ravun kuoresta. On se perhana!

Hans penkoi ammuslaatikosta esiin käsikranaatteja. Kolme kappaletta. Josko näillä sitten?

Hänen ajatuksensa katkesi kun Omnicoren synteettinen työnjohtaja nyki sormiaan hänen näkökenttänsä rajoilla, yrittäen kiinnittää Hansin huomion.

Hardly Human näytti vakavalta osoittaessaan aluksen pilotin käsivarsiin. Ne olivat täynnä ohuita paperihaavoja. Ei saatana. Androidi nyökkäsi Hansille.