Virtaset ja suuri tuhotulva

Morna elää!


Äiti sanoi, ettei heillä ole kotia ja että meidän täytyy auttaa. Sanonpa vaan, ettei niiltä kiitosta kuulunut.

Virtaus luo vaurautta, ukki tapasi sanoa. Minä näin vain tulvan, jonka se toi. Tulokkaille ei mikään riittänyt, he vaativat kaiken ja muun veivät väkisin.

Isoveli joutui tappeluun ja vietiin vuorille rauhoittumaan muiden nuorten kuumapäiden kanssa. Puremaan peikonhammasta. Ei siitä ollut kuin hetkeksi apua, jalkapuuhun hän joutui heti palattuaan.

Ei hätiköidä ennen kuin on vedet kunnolla vaihtuneet, sanoi viisas Edgar Viispää. Hän, joka näki molemmat puolet, ymmärsi menneen, eli nykyisessä ja tunsi tulevan. Hänenkin mittansa taisi täyttyä.

Minä muistan sen huudon kun ne polttivat Morna-tädin elävältä. Minä juttelen hänelle joskus. Hän sanoo, että jonain päivänä me mennään takaisin. Silloin tulee pahanilmanlinnuille sulkasato ja maksetaan joen hintaa. Kun mietin sitä, niin minuakin hymyilyttää.

Morgana Pohjanvirta