Tervehdys, veli.

Kivisillan pitäjän viimeaikaiset rauhattomuudet on saatu kuriin ja romahtaneen kellotorin alta nousseet kammottavuudet kukistettu.

Torin alaisesta kaivannosta löytynyt todistusaineisto viittaa eteläisen mustan magian harjoittajiin.

Olen henkilökohtaisesti hieman huolissani mustaviittojen noitarovioista, jotka kiihkossaan tuntuvat ylilyönniltä ja vaikeuttavat tulevaa yhteiseloa alkuperäiskansojen kanssa.

Ikäväkseni raportoin, että Hiidenharjulle lähetetty 85 korvunialaisen etujoukko kohtasi vastoinkäymisiä pian Aarnisalon syvyyksiin edettyään.

Ratsuväki on luotettavien lähteiden mukaan menettänyt toimintakykynsä ja joukkoja johtanut Czestalynin lordi Bojan on huhujen mukaan menehtynyt myrkkynuolen uhrina.

Jalkaväkiosastot ovat jakautuneet ja lopettaneet etenemisen. Akatemian lähettiläs Dragomir ja hänen henkivartijansa ovat yhä kadoksissa.

Tuokoon tiedon valo ratkaisuja näkyväksi näinä vaikeina aikoina.

Marek, Kivisillan pitäjän mestari, Mekanismien akatemia

—

“Pari poronkusemaa ne pääs metsänreunasta, sitten me tikattiin koko sakki siihen solaan,” Ardan juonsi tarinaa haltioituneelle yleisölle.

”Paitsi nää sankarit, tietty, ne selvis”, hän sanoi virnuillen, nyökäten päätään neljän vangitun temppeliritarin suuntaan.

Hiidenharjun suuri leirituli heitteli varjoja puiden lehdille ja ulkosalla istuskelu oli mukavaa. Kovin pimeää ei tähän aikaan vuodesta enää tullut.

Hieman taaempana Morgana sovitteli silmälappua paikalleen. Hän oli parsinut sen itse kasaan hevosen selästä pudotetun lordin kukkarosta.

Sen violetti väri oli harvinainen täällä päin ja paksu kangas laadukasta. Hän siveli kyynärtaipeensa suomuja. Morna-tädin ääni oli selkeämpi, kirkkaampi kuin aiemmin.

Otso vietti yhä enemmän aikaa metsässä samoillen. Hakki kertoi, että hänen siskonsa oli suvun luona turvassa. Tämä oli hyvä juttu, kovin moni muu asia ei nykyisin ollut.

Hauen heimon päällikkö Ilmari, joka tämän kierron ajan vastasti Hiidenharjun heimojen yhteistoiminnasta, oli hyväksynyt taktiset iskut Aarnisalon sisäpuolella.

Vaihtoehtoja ei tuntunut olevan.

Oli sietämätön ajatus, että tulokkaat kuvittelivat voivansa marssia ilmoittamatta ja täydessä aseistuksessa heidän pyhimmälle kokoontumispaikalleen!

Kokko piirteli Hiidenharjun hiekkaan outoja kuvioita ja hätisteli innokkaimpia kyselijöitä luotaan.

Oli mukavaa, että ruoka tuli nykyisin eteen pyytämättä, mutta ylimääräistä huomiota hän ei kaivannut. Ajatteluun tarvitsi itsenäistä rauhaa.

Vendalin kaavun eteläiset riimut tuntuivat eroavan pohjoisista muinaisriimuista, silti niissä oli jotain samaa? Kunpa näitä löytyisi lisää, hän huomasi ajattelevansa.

—

“Ormal tietää”, Dragomir sanoi matalalla äänellä. Hänen haarniskoitu vierustoverinsa nyökkäsi. Oksat rasahtelivat, kun hahmot etenivät pimeydessä.