Commandant Suprême, Maréchal-Duc Philippe Hadrian de Montverre

Opération Retrouvailles

”Täsmäiskut onnistuivat, teidän kuninkaallinen korkeutenne”, marsalkka de Montverre sanoi kameralle. “Aloitamme maihinnousun näillä hetkillä. Kun saatte tämän viestin, Haldeman on meidän. Kolmikko on jälleen yhdessä.”

Hän sammutti nauhoituksen ja ojensi kiekon adjutantilleen, joka nyökkäsi ja poistui huoneesta.

Amiral Lucius Marcellus Thorne

2e Armée d’Intervention Coloniale, Secteur Haldeman

Amiraali Thorne katseli aavikkoplaneetan pintaa Croix du Sudin komentosillalta. Tiboristit ja paikalliset rosvopäälliköt olivat nahistelleet kylliksi, asukkaat kärsineet tarpeeksi.

Sille tulisi stoppi. Kukoistuksen aika oli käsillä.

”Isabelle. Nyt.”

Général de Corps Isabelle Valeris

IIIe Corps Expéditionnaire, “Aquila"

"St. Augustine on hallussamme, kenraali”, viestimies huikkasi hengästyneenä heti päämajan ovelle saapuessaan. Hikikarpalot nousivat hänen otsalleen ja hän teki hätäisesti kunniaa tajutessaan unohtaneensa protokollan.

”Lepo vain”, kenraaliluutnantti Valeris totesi ja hymyili. “Lähetä arvostukseni Beaumontille ja kysy, mitä hän tarvitsee. Ota tämä mukaan.”

Hän ojensi laatikollisen sikareita viestimiehelle.

Général de Division Hassan Beaumont

17e Division de Surveillance Urbaine, “Basilisk”

Kenraalimajuri Beaumont puhalteli savukiehkuroita ilmaan ja myhäili.

Arkologian valtaus oli käynyt sutjakasti ja divisioonan tappiot olivat olleet kohtuullisia: 873 sotilasta, joista osa saataisiin vielä parsittua taistelukuntoon. Kokonainen raskas jalkaväkipataljoonakin oli vielä kiertoradalla, epäilemättä pettymyksekseen.

Eiköhän heillekin vielä jotain hommaa löydy.

Colonel Felix Kowalski

35e Régiment de Marche, “Malleus-Régiment"

"Vai että VIP-vieraita?”, eversti Kowalski naurahti. “Eipä mitään, kyllä meiltä saattue löytyy. Elias, onko sinulla ketään mielessä? Mielellään joku, jolla on käytöstapoja.”

Commandant Elias Steinbach

I. Schwere Sturm-Bataillon, “Ferrati Mille”

Komentajakapteeni Steinbach käpisteli kynää kädessään. Hän piti mustekynistä ja laadukkaasta paperista. Pieniä ylellisyystavaroita.

Markiisi ottaisi homman mielellään, vaikka protestoisi ensin, kuten hän teki aina kun edessä oli jotain muuta kuin taistelutehtäviä.

Hän hoitaisi homman hyvin.

Steinbach allekirjoitti tehtävänannon tutuilla koukeroillaan.

Capitaine-Marquis Damien Castellax

3e Cohorte d’Assaut, “Les Aigles-Marteaux”

Kapteeni Castellax katseli seinällä roikkuvaa heraldista seinävaatetta.

Hopeanharmaa vasarapäinen kotka tummansinisellä pohjalla, hänen sukunsa rahoittaman komppanian tunnus. Ei perhana, tällainen ei vain käy päinsä, ei hänen vartiovuorollaan.

Haldemanin vastaleivottu kuvernööri Julia Veronique oli kaapattu kiertoradalta, sillä aikaa kun Castellax oli viihdyttämässä silmäätekeviä St. Augustinen juhlaseremoniassa.

”Karim”, kapteeni murahti. “Jos tohtori Sarpanevan porukalla todella on joku vainu tästä niin huolehdi että heillä on myös heidän tarvitsemansa tulituki.”

Lieutenant Karim al-Rashid ibn Yusuf

2e Peloton

”Kuusi sotilasta riittänee”, sergent-armurier Adriana “Mike” Bajou sanoi. “Kiitos, luutnantti."

"Järjestyy. Ylikersantti huolehtii, että he ovat lähtövalmiina aamunkoitteessa”, luutnantti Yusuf vastasi.

Sergent-Chef Septimus Järvi

Équipe de Combat Alpha

Raskaasti panssaroitu aluksenvaltausryhmä marssi Utanan luo. Nantan avasi rampin rahtitilaan, jonne oli pikavauhtia aseteltu kolme kerrospunkkaa.

”Muistakaa koulutuksenne”, ylikersantti sanoi ennen poistumistaan.

Soldat de Première Classe Johann Weber

Kette 3

Alikersantti nyökkäsi.

Weber astui ensimmäisenä komentosillan seinään tehdystä reiästä läpi.

Jack Morrison katseli näytöstä Utanan komentosillan ruudulta. Pojat liikkuivat hyvin.

”Kolme vasemmalla, kaksi oik—”

…

”Minä kirjoitan hänen perheelleen”, Julia sanoi.